1954
Taajama-termin lanseeraus
Seutusuunnittelun alkutaipaleella havahduttiin Seutusuunnitteluliitossa vastakeksittyyn termiin ”taajama”. Taajamien ja niissä vallitsevien ilmiöiden selvittämiseksi Tampereen Liikennealueen Seutusuunnitteluliitto käynnistikin taajamaselvityksen vuonna 1954. Sen kunnianhimoisena tavoitteena oli kaava-alueen taajamien tilastointi.1956
Tampereen talousalueen rakennetutkimus
Tampereen talousalueen rakennetutkimus kuuluu Seutusuunnitteluliiton alkuaikojen merkittävimpiin perustutkimuksiin. Se pitää sisällään vuonna 1954 aloitetun ns. taajamatutkimuksen sekä kaupallisten vaikutusalueiden selvityksen.
1969
Runkokaava
Runkokaavaa valmisteltaessa laadittiin kolme alustavaa yhdyskuntarakenteellista vaihtoehtoa. Ensimmäinen, ns. Trendi-malli perustui vuosien 1961–67 kehityssuunnan mukaisiin muutoksiin. Taajamia kehittävä -mallissa pyrittiin selvittämään maaltamuuton vaikutuksia nopeuttamalla muuttoa noin 55 %:lla. Pohjoisosia kehittävä -malli oli aiempien mallien yhdistelmä.Pirkanmaan keskusseutualueella vuoden 2000 mahdollinen tilanne nähtiin seuraavasti: Keskitetyssä mallissa rakenne on vahvasti Tampereen ympärillä – esimerkiksi kerrostaloja ei olisi juuri muualla kuin Tampereella. Muut aluekeskukset olivat Hervanta ja Nokia. Lähikeskitetyssä mallissa kaupunkiseudun kasvu sijoitettiin Tampereen ja muiden kuntien kesken siten, että Tampereen ympäryskuntien asutuksen painopisteet olivat melko lähellä Tampereen rajaa. Aluekeskitetyssä mallissa kasvua hajasijoitettiin koko keskusseudun taajamarakennetta vahvistamaan.
“Yhtymäkohtia Runkokaavassa ja maakuntakaavassa 2040 on mm. tiiviin rakenteen tavoittelu ja tehokkaan rakentamisen kytkeminen joukkoliikennekäytäviin. 1960-luvulla keskusseudulle tehtiin yhdeksän erilaista kaupunkimallia, joista kolme päätyi jatkosuunnitteluun. Lähikeskitetty-malli, jossa yhdyskuntarakenne laajenee Tampereelta sakaramaisesti ulospäin, arvioitiin olevan tavoiteltavin ja realistisin vaihtoehto. Kasvun painopiste sijoitettaisiin Tampereelle ja sen rajan tuntumaan, jolloin tarvittavat investoinnit jakautuisivat usean kunnan kesken, ja toteutuminen olisi todennäköisempää. Mallin myötä esitettiin jopa ajatus ympäristökuntien keskusten siirrosta lähemmäksi Tampereen rajaa!”
– maakunta-arkkitehti Hanna Djupsjöbacka
– maakunta-arkkitehti Hanna Djupsjöbacka
1972
Aluerakenteen pääpiirteet
Aluerakenneselvityksessä voidaan havaita ensimmäisiä merkkejä kasvukäytäväajattelusta. Kasvuvyöhykkeitä esitettiin Tampereelta lähes kaikkien seutukeskusten suuntaan.
1974
Maaseudun aluerakenne
Maaseudun aluerakenneselvityksessä pureuduttiin pienkeskusten mahdollisuuksiin, tarkoituksenmukaiseen tieverkkoon ja edullisimpaan asumiseen haja-asutusalueilla.
1975
Rakennesuunnitelma 1975–85
Rakennesuunnitelma muodostaa runkokaavamaisesti yhdyskuntarakenteen ja maankäytön suunnittelun pohjan seutukaavoissa tehtäville yksityiskohtaisemmille ratkaisuille.
1982
Toinen vaiheseutukaava
Kaavataloustutkimuksella laajennettiin ymmärrystä kaavoituksen merkityksestä ”turhien kustannusten karsimisessa” niin asumisessa, teollisuustuotannossa kuin koko kansantaloudessa. Tutkimus osaltaan korosti ja täydensi vastavalmistunutta toista vaihekaavaa, ns. taajama-vaihekaavaa.
1990–1991
Kasvun vyöhykkeet
Kasvukäytäväajattelun voimistuttua 1970-luvulta hyödynnettiin kyseistä ajattelutapaa myös merkittävien tiehankkeiden aluerakenteellisessa ja maankäytöllisessä tarkastelussa. Aiempiin nauhakaupunkiprojektiin liittyvien Tampere–Hämeenlinna–Helsinki -vyöhykeselvitysten jatkoksi laadittiinkin laajempi selvitys, jossa huomioitiin niin Etelä-, Länsi- kuin Luoteis-Pirkanmaa sekä Oriveden seutu.1990-luvun alussa Pirkanmaalla oli voimakasta panostusta vakiinnuttaa Pirkanmaan keskusseudun asemaa Helsingin rinnalla elinkeinoelämän keskuksena. Tähän liittyen juuri valmistuneen nauhakaupunkiprojektin jatkoksi tehtiin samanlainen tutkimus Helsingin–Tampereen–Varsinais-Suomen kärkikolmiosta sekä vähän myöhemmin tutkittiin vielä Tampereen–Porin–Rauman kolmio.
2007
1. maakuntakaava
Pirkanmaan ensimmäisessä maakuntakaavassa tarkasteltiin yhdyskuntarakennetta käsitteleviä rakennemalleja vain Tampereen ydinkaupunkiseudulla.
2014–2016
Maakuntakaava 2040
Runkokaava-aikaiset mallit olivat skenaarioita, joihin tulisi varautua ja pohjana oli mm. erilaisia väestön liikkumista kuvaavia ennusteita. Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 maankäyttövaihtoehdot olivat suunnitelmia, joissa muodostettiin aluerakenteeltaan, liikennejärjestelmältään, palveluverkoltaan ja maankäytöltään loogisia kokonaisuuksia, ja joiden avulla tutkittiin erilaisten kasvusuuntien mahdollisuuksia Pirkanmaan alueella.Aurinko 1 lähti ydinkaupunkiseutua ja seutukeskuksia tiivistävästä ja keskittävästä lähtökohdasta. Aurinko 2 pohjautui ydinkaupunkiseudun voimakkaaseen keskittämiseen, sekä jo 1990-luvulla tutkittuun Helsinki–Hämeenlinna–Tampere-kehityskäytävän tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja kehittämiseen. Planeetat -mallissa nojattiin vahvasti raideliikenteeseen ja sen tukemiin asemanseutuihin. Tähdet -malli oli tieverkkoa vahvasti korostava monikeskusvaihtoehto.
