1956
Seutusuunnittelun matkan varrelle on kuulunut joitakin pitkiä projekteja: yksi näistä oli ns. Parkanon rata, joka alkoi hahmottaa muotoaan jo 1890-luvun puolivälissä. Sinnikäs lobbaaminen valtion suuntaan alkoi seutusuunnitelman teon jälkeen 1956 – päätökseen projekti tuli 1971.1945
Varatuomari Yrjö Raevuoren kauaskantoinen idea Tampereen kauppaseurassa:Sähköistetty kehärata Pyhäjärven ympärille, ja siten työmatkaliikenne ympäryskunnissa kerralla kuntoon.
1950-luvun loppu
Seutusuunnitelma
Liikennesuunnittelu on ollut hyvin voimakkaasti osa seutusuunnittelua Pirkanmaalla heti alkutaipaleelta asti. Seutusuunnitelmassa liikennesuunnittelu nähtiin niin väylä- kuin liikkumisvaihtoehtojen tarkasteluna, henkilöautoilusta erilaisiin julkisiin liikennemuotoihin.
1961
Seutusuunnitteluliitossa tarkasteltiin jopa vuositasolla teiden rakentamis- ja suunnitteluasteita ja pidettiin hyvin tarkkaa inventointia tiestön kehittämistarpeista.
1960-luvun loppu
1960-luvulla alettiin etsiä uutta paikkaa lentokentälle Härmälän kentän tullessa liian pieneksi. Mahdolliset paikat löytyivät Ylöjärveltä ja Pirkkalasta.Selvityksiä lentokentän mahdollisuuksista Pirkanmaalla suoritettiin niin ministeriössä kuin Tampereen seutukaavaliitossa. Vastineeksi ministeriön suorituttaman selvityksen hieman epäilevään kantaan seutukaavaliiton lentokenttätutkimuksessa tutkittiin kattavammin lentoliikenteen kasvu ja mahdollisuudet myös kansainvälisen liikenteen osalta.
– liikennesuunnittelija Ruut Rissanen
1969
Metro tai moottoritie?
Liikennesuunnitelmassa vuodelta 1969 esitetään pääpiirteet runkokaavan laatimiseksi suoritetusta tieliikenteen suunnittelutyöstä tavoitevuoteen 2000. Rautateiden nopea paikallisliikenne nostettiin tutkimisen arvoiseksi – raidemetroa ei kuitenkaan todettu tarpeelliseksi vuoteen 2000 mennessä.Liikennemäärän kasvu tiedostettiin yhdyskuntarakenteen vaihtoehdoissa, mutta yli kymmenkaistainen moottoritie Pispalan kannaksen kautta koettiin ongelmalliseksi vaihtoehdoksi.
1970-luvun alku
Tampereen keskusta-alueen liikenneväylien ruuhkautuminen autoistumisen myötä pakotti Tampereen seutukaavaliittoa selvittämään erilaisia vaihtoehtoisia väyliä Hämeenkadun sijasta.Tällä kertaa suunniteltiin kauttakulkuliikenteelle kapeampia väyliä, pienempiä tunneleita tai siltoja, joilla voitaisiin ohjata liikenne Tampereen keskustasta pois.
1973
Tieverkko v. 2000
1981
Rautatieliikennepaikat
1976
Tiestön tarkastelua
Pirkanmaan teitä tarkasteltiin moninaisista näkökulmista:
Päätiestöä, paikallisia teitä, maankäytöllisiä kysymyksiä, rataosuuksien ylikäytäväjärjestelyjä, lievealueiden joukkoliikennettä, tiestön kuntoa sekä nykytilannetta suhteessa muihin maakuntiin ja seudullisten yhtenäislippujen mahdollisuuksia.
1982
Tiestön ja julkisen liikenteen tarkastelun lisäksi oli myös ajankohtaista selvittää kuljetuksia. Riittävän tasokkaat kuljetusreitistöt ovat kuitenkin ehto alueen elinkeinoelämälle.
Tähän perehtyi kolmeen osaan jaettu kuljetustutkimus, jossa tarkasteltiin niin rautatiekuljetusten, tavaraliikenteen kuin vienti- ja tuontikuljetusten nykytilannetta ja mahdollisuuksia.
1984
Parkanon radan ohella valtatie 3 on ollut yksi Pirkanmaan pitkistä projekteista jo vuodesta 1955.
Tietä hahmoteltiin useisiin eri paikkoihin, eniten huomiota saivat kolme vaihtoehtoa.
Lopulta vuonna 2000 valmistui kokonaisuudessaan 176 kilometrin mittainen moottoritie ja samalla matka-aika väheni yli tunnilla.
2013
Läntinen ratayhteys, liikenteen ja logistiikan vaihemaakuntakaava 2013.
Liikenteen ja logistiikan vaihekaavassa todettujen yhteystarpeiden suunnittelua on sittemmin jatkettu. Tampereen läntisten väylähankkeiden suunnittelukokonaisuudessa on etsitty Tampereen läntiselle ratayhteydelle, uudelle järjestelyratapihalle, valtatien 3 oikaisulle Lempäälä–Pirkkala sekä Tampereen kaupunkiseudun 2-kehälle Sääksjärvi–lentoasema maankäytön, ympäristön ja liikenteen näkökulmista paras sijainti. Väylät osoitetaan Pirkanmaan maakuntakaavassa 2040 uusina tai ohjeellisina teinä ja ratoina.