1950-luku
Peruskartat ja tausta-aineistot
Monessa liiton alkuaikojen tutkimuksessa törmättiin pohja-aineistojen puuttumiseen yhtenäisestä kartastosta lähtien. Vuoden 1950 väestölaskentaan perustuva väestöpistekartta pyydettiin Helsingin yliopiston Maantieteen laitokselta ja sitä täydennettiin ja korjattiin vuoden 1956 tiedoilla ajantasaisen asukastiheyttä kuvaavan pohjatiedon saamiseksi.
1954
Innostus teemakartoista ja tilastoinnista alkaaPeriaatteena:
Järjestelmällinen tutkimustoiminta ohjaa yhteiskuntaa kohti tervettä ja tasapainoista tulevaisuutta
Järjestelmällinen tutkimustoiminta ohjaa yhteiskuntaa kohti tervettä ja tasapainoista tulevaisuutta
1956
Kaavio
Suunnitteluprosessi on koettu tarpeen jo seutusuunnittelun alkuaikoina jäsentää ymmärrettävään ja edistymisen seurantaa helpottavaan muotoon – kaavioksi.
1950-luvun jälkipuolella
Selvitykset yksissä kansissa teemakohtaisesti
Vapaaehtoisen Seutusuunnitteluliiton aikana tehtiin tutkimuksia, varsinkin olemassa olevasta tilanteesta. Ne eivät kuitenkaan ole omia kansiin taitettuja selvityksiä, vaan seutusuunnitelmaan sisällytettyjä teemakohtaisia ”välilehtiä”.Siten ensimmäiset kaava-asiakirjat paisuivat useiden satojen sivujen kokoisiksi teoksiksi pitäen sisällään jokaisen siihen mennessä tarkastellun suunnitteluteeman. Valmistunutta seutusuunnitelmaakin täydennettiin julkaisemisen jälkeen aina uusilla tarkasteluilla.
1950-luvun jälkipuolella
Ruutudata
Tampereen Liikennealueen Seutusuunnitteluliitto kehitti toiminnanjohtaja Pauli Perimaan johdolla Suomessa uraa uurtavan ns. ruuduttaisen tilastointimenetelmän.Yhdistämällä menetelmä viralliseen vuoden 1960 väestölaskentaan saatiin ensi kerran vertailukelpoista tietoa esimerkiksi taajamista. Ne auttoivat yleisen yhteiskuntamuutoksen ”havaitsemisessa ja varteenottamisessa kunnallisessa päätöksenteossa”.
Alkuaikoina työ tehtiin käsin kalvolle piirrettyihin ruutuihin käyttämällä peruskarttalehteä apuna.
“Ennen piirtäjällä oli edessään peruskarttalehti ja sen päällä voipaperi, joka oli kynällä ja viivottimella jaettu ruutuihin. Peruskartalle oli käsin merkitty tiedot asunnoista, työpaikoista ja väestöstä. Tästä piirtäjä siirsi luvut voipaperille. Karttaruutumenetelmästä tuli maakunnan suunnittelun ja kehitystyön perustyökalu.
Ruututiedot ovat käytössä edelleen. Nykyään sitä kutsutaan yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmäksi, jota käytetään paikkatieto-ohjelmilla. Tietojen kattavuus on laajentunut Tampereen talousalueelta koko maahan, sisältö monipuolistunut ja parhaimmillaan tiedot päivittyvät vuosittain.”
– paikkatietosuunnittelija Miina Vainio
Ruututiedot ovat käytössä edelleen. Nykyään sitä kutsutaan yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmäksi, jota käytetään paikkatieto-ohjelmilla. Tietojen kattavuus on laajentunut Tampereen talousalueelta koko maahan, sisältö monipuolistunut ja parhaimmillaan tiedot päivittyvät vuosittain.”
– paikkatietosuunnittelija Miina Vainio
1969
Lakisääteisen seutukaavoituksen myötä työtapa muuttui yhdestä selvitykset kokoavasta ”mapista” erillisselvityksiin. Kukin selvitys hyväksyttiin erikseen liittovaltuustossa ja julkaistiin omana raporttinaan. Myös selvitysten tyyli vaihtui nykytilannetta inventoivasta ja kuvailevasta enemmän tulevaisuuteen katsoviin suunnitelmiin ja malleihin.1986
Tietotekniikan mahdollisuuksia: Seutukaavaliiton hahmotelma tietopankista
1976–80–95
Seutukaavat prosessina
Lakisääteinen seutukaavoitus antoi mahdollisuuden tuottaa ns. vaihekaavoja. Seutukaavaliitossa laadittiinkin nopealla aikataululla runkokaava, jonka tehtävänä oli luoda pohjaa yksityiskohtaisemmille seutukaavoille. Tästä siirryttiin vaiheittain etenevään seutukaavoitukseen.Ensimmäinen seutukaava oli vaihekaava, joka käsitteli vain muutamaa seutukaavoituksen osa-aluetta – maa- ja metsätaloutta, virkistystä, loma-asutusta sekä suojelualueita. Tätä kaavaa täydennettiin myöhemmin uusien suojelualueiden tarkistuksien ja Urjalan osalta. Näistä muodostuivat ns. 1A ja 1B seutukaavat.
Myös maakunnan toinen seutukaava oli vaihekaava. Siinä huomio oli taajamissa sekä ensimmäisen seutukaavan täydennyksessä. Vaihekaavojen ja niiden täydennysten välissä oli lisäksi usein seutukaava-nimellä kulkevia yhdistelmäkaavoja, joissa otettiin huomioon kaikki aiemmat kaavat tuoden ne samalle kaavakartalle.
Kolmas seutukaava oli monen vuoden vaihekaavoituksen jälkeen kattava kokonaiskaava, joka esitti maakunnallisen näkemyksen kaikilta kaavoituksen osa-alueilta. Se toimikin lainvoimaisena kaavana aina vuoteen 2007 asti.
2012
Maakuntakaavan 2040 prosessi
“Seutusuunnittelu perustui jo alkujaan kuntien ja muiden toimijoiden yhteistyöhön sekä vankkaan tietopohjaan alueesta. Vuosikymmenten kuluessa tarpeet ja vaatimukset osallisuudesta, avoimuudesta ja vuorovaikutuksesta ovat edelleen kasvaneet.
Pirkanmaan uudessa maakuntakaavassa 2040 sidosryhmäyhteistyötä ja osallistumista on laajennettu merkittävästi. Osallisuudesta on siirrytty joukkouttamiseen (crowdsourcing), mikä tarkoittaa yleisön tai ryhmien osallistamista, jossa asioita tarkastellaan ja tehdään yhdessä. Joukkouttaminen on tiedon keruuta, analysointia ja suunnittelua, jossa hyödynnetään yhteisön osaamista ja voimavaroja. Johtavana ajatuksena on, että yhdessä tehty suunnittelu tuottaa yhdessä toteutettavan kaavan.”
– maakuntakaavoitusjohtaja Karoliina Laakkonen-Pöntys
Pirkanmaan uudessa maakuntakaavassa 2040 sidosryhmäyhteistyötä ja osallistumista on laajennettu merkittävästi. Osallisuudesta on siirrytty joukkouttamiseen (crowdsourcing), mikä tarkoittaa yleisön tai ryhmien osallistamista, jossa asioita tarkastellaan ja tehdään yhdessä. Joukkouttaminen on tiedon keruuta, analysointia ja suunnittelua, jossa hyödynnetään yhteisön osaamista ja voimavaroja. Johtavana ajatuksena on, että yhdessä tehty suunnittelu tuottaa yhdessä toteutettavan kaavan.”
– maakuntakaavoitusjohtaja Karoliina Laakkonen-Pöntys