1950- ja 60-luku
Kuhina rannoilla
Rannoilla alkoi käydä kuhina loma-asuntojen rakentuessa: seutusuunnittelun alkuvuosikymmeninä virkistysalueet nähtiin voimakkaasti lomaan liittyvinä, usein loma-asuntoalueina, eikä niinkään luontopolkuina tai muina luonnonvaraisina alueina. Esimerkiksi Seutusuunnitteluliitto teki 1960-luvulle tultaessa loma-aluetutkimuksen.
Seutukaavaliitossa yritettiin ohjata mökkirakentamista puoleenkymmeneen keskittymään eri puolilla seutukaava-aluetta. Tällaiset kaava-aikeet eivät kuitenkaan saaneet paikallisten kannatusta.
1957
Ruoveden keskusta Suomen kaunein kirkonkylä – Yleisradion kilpailu
1960-luku
Kaavoituksen näkökulmasta:
virkistys
=
loma-asutus
1969
Runkokaava
Hyvin pitkän tähtäimen suunnitelmana seutukaavalla nähtiin olevan keskeinen merkitys loma-asuntojen sijoittamisessa, sijoittamisen rajoittamisessa ja rakentamiskelpoisuuden määrittelyssä.Ennustettiin, että vuonna 2000 seutukaava-alueella olisi ”varovasti arvioituna” 80000 loma-asuntoa, joille täytyi löytää kaava-alueet – todellinen toteutuma Tilastokeskuksen mukaan oli 46773 kesämökkiä.
Tavoitteena oli, että keskimäärin puolet rantaviivan kokonaismäärästä sallitaan käyttää loma-asutukseen. Kuitenkin järvimaisemaa tuli samalla aktiivisesti hoitaa siten, että maiseman oleelliset pääpiirteet säilyisivät.
1973
Virkistyä voi muuallakin kuin mökillä
1970-luvulla virkistyksen tarkastelua seutukaavatasolla laajennettiin loma-asutustarkasteluista koskemaan myös esimerkiksi polkupyöräreittejä ja virkistysalueita.
Nähtiin, että virkistysalueita on pyrittävä varaamaan siten, että ne sijaitsevat asutukseen ja muihin toimintoihin nähden eri etäisyyksillä sopivan kokoisina ja tehokkaina yksikköinä.
Huomiota kiinnitettiin myös näiden alueiden saavutettavuuteen niin kevyenliikenteenväylin kuin julkisten yhteyksien avulla.
1976
Seutukaavaliitossa nähtiin tarve eri maankäyttömuotojen kattavammalle yhteensovittamiselle rantojen suunnittelussa. Oli tarpeen ohjata rantojen käyttöä loma-asutukseen muuallekin kuin suurten keskusten tuntumaan.
Tähän tarpeeseen vastaamiseksi seutukaavaliitossa määriteltiin Ranta-alueiden maankäyttö I -selvityksessä rantarakentamislausuntojen antamisen pääperiaatteet. Niihin seutukaavaliitto nojautui antaessaan lausuntoja rantarakentamista koskevista suunnitelmista.
1976
1. vaihekaava
Ensimmäinen vaiheseutukaava oli ensimmäinen kaava, jossa virkistysalueita kuvattiin laajemmassa kontekstissa:
Esille tuotiin yhtäläisyyksiä ja potentiaalia virkistysalueiden sekä suojelualueiden ja elinkeinoelämälle tärkeiden loma- ja maatalousalueiden välillä.
1978
Ensimmäisen vaihekaavan täydennystä (ns. 1B) varten suoritettiin tarkennuksia rantoja koskeviin merkintöihin.
1989
Jälleen rannoilla
Rantaselvityksen tavoitteena oli tuottaa kunnille rantojen maankäytön suunnitteluun perusaineistoa maakunnallisesta näkökulmasta.
1995
3. seutukaava
Kolmannen seutukaavan virkistysalueiden suunnittelussa pyrittiin siihen, että asukkailla oli mahdollisuus loma- ja vapaa-ajan viettoon kohtuullisella etäisyydellä, turvallisten yhteyksien päässä ja riittävän laajoilla virkistysalueilla.
Kolmatta seutukaavaa toteuttamaan käynnistettiin retkeily- ja ulkoilureittien yleissuunnittelu, josta ensimmäinen ohjeisto julkaistiin 1999. Siinä tarkasteltiin muun muassa muotiin tulleita luontomatkailua, virkistysliikuntaa kuin moottorikelkkailuakin.
2015
Ekosysteemipalvelut
Pirkanmaalla kartoitettiin ensimmäisen kerran koko maassa maakunnan kattavasti ekosysteemipalveluita ja niiden sijoittumista, potentiaalia sekä rahallista arvoa.
Ekosysteemipalvelut ovat luonnon ihmiselle tarjoamia aineellisia ja aineettomia palveluja, joihin elämämme ja hyvinvointimme perustuu. Niitä ovat mm. luonnon virkistyskäyttö, metsäbiomassat, hiilen sidonta, ekosysteemeistä saatava ravinto ja raaka-aineet.
Tarkastelussa mukana olleiden ekosysteemipalveluiden tuottama arvo olisi maakunnassamme noin miljardi euroa, joista suurimman arvon tuottaisivat aines- ja energiapuun hyödyntäminen sekä lähivirkistys ja retkeily. Kuva: Puolukan vuotuinen kokonaistuotantopotentiaali.
2016
“Valtakunnallisesti yhtenäisten rantojensuunnittelukäytäntöjen vakiinnuttua on maakuntakaavassa korostunut rantojen merkitys Pirkanmaan seudullisena vetovoimatekijänä.Esimerkiksi maakuntakaavan 2040 strategisella kehittämismerkinnällä Pyhäjärven ympäristöä halutaan kuntien yhteistyössä kehittää asumisen ja virkistyksen laadukkaana vyöhykkeenä samalla säilyttäen rantavyöhyke yhteisessä käytössä.”
– suunnittelija Annu Piesanen
