Selaimesi ei tue sivustolla käytettyä esitystekniikkaa. Jotta voit jatkaa sivuston tarkastelua, päivitä uusimpaan Chrome, Safari tai Firefox -selaimeen.

1954

Taajama-termin lanseeraus

Seutusuunnittelun alkutaipaleella havahduttiin Seutusuunnitteluliitossa vastakeksittyyn termiin ”taajama”. Taajamien ja niissä vallitsevien ilmiöiden selvittämiseksi Tampereen Liikennealueen Seutusuunnitteluliitto käynnistikin taajamaselvityksen vuonna 1954. Sen kunnianhimoisena tavoitteena oli kaava-alueen taajamien tilastointi.

1956

Tampereen talousalueen rakennetutkimus

Tampereen talousalueen rakennetutkimus kuuluu Seutusuunnitteluliiton alkuaikojen merkittävimpiin perustutkimuksiin. Se pitää sisällään vuonna 1954 aloitetun ns. taajamatutkimuksen sekä kaupallisten vaikutusalueiden selvityksen.
Rakennetutkimus

1969

Runkokaava

Runkokaavaa valmisteltaessa laadittiin kolme alustavaa yhdyskuntarakenteellista vaihtoehtoa. Ensimmäinen, ns. Trendi-malli perustui vuosien 1961–67 kehityssuunnan mukaisiin muutoksiin. Taajamia kehittävä -mallissa pyrittiin selvittämään maaltamuuton vaikutuksia nopeuttamalla muuttoa noin 55 %:lla. Pohjoisosia kehittävä -malli oli aiempien mallien yhdistelmä.

Pirkanmaan keskusseutualueella vuoden 2000 mahdollinen tilanne nähtiin seuraavasti: Keskitetyssä mallissa rakenne on vahvasti Tampereen ympärillä – esimerkiksi kerrostaloja ei olisi juuri muualla kuin Tampereella. Muut aluekeskukset olivat Hervanta ja Nokia. Lähikeskitetyssä mallissa kaupunkiseudun kasvu sijoitettiin Tampereen ja muiden kuntien kesken siten, että Tampereen ympäryskuntien asutuksen painopisteet olivat melko lähellä Tampereen rajaa. Aluekeskitetyssä mallissa kasvua hajasijoitettiin koko keskusseudun taajamarakennetta vahvistamaan.
Ruusuke
Runkokaava 1. malli Runkokaava 2. malli Runkokaava 3. malli
Runkokaava 1. TKS-malli Runkokaava 2. TKS-malli Runkokaava 3. TKS-malli
“Yhtymäkohtia Runkokaavassa ja maakuntakaavassa 2040 on mm. tiiviin rakenteen tavoittelu ja tehokkaan rakentamisen kytkeminen joukkoliikennekäytäviin. 1960-luvulla keskusseudulle tehtiin yhdeksän erilaista kaupunkimallia, joista kolme päätyi jatkosuunnitteluun. Lähikeskitetty-malli, jossa yhdyskuntarakenne laajenee Tampereelta sakaramaisesti ulospäin, arvioitiin olevan tavoiteltavin ja realistisin vaihtoehto. Kasvun painopiste sijoitettaisiin Tampereelle ja sen rajan tuntumaan, jolloin tarvittavat investoinnit jakautuisivat usean kunnan kesken, ja toteutuminen olisi todennäköisempää. Mallin myötä esitettiin jopa ajatus ympäristökuntien keskusten siirrosta lähemmäksi Tampereen rajaa!”

– maakunta-arkkitehti Hanna Djupsjöbacka

1972

Aluerakenteen pääpiirteet

Aluerakenneselvityksessä voidaan havaita ensimmäisiä merkkejä kasvukäytäväajattelusta. Kasvuvyöhykkeitä esitettiin Tampereelta lähes kaikkien seutukeskusten suuntaan.
Aluerakenteen piirteet

1974

Maaseudun aluerakenne

Maaseudun aluerakenneselvityksessä pureuduttiin pienkeskusten mahdollisuuksiin, tarkoituksenmukaiseen tieverkkoon ja edullisimpaan asumiseen haja-asutusalueilla.
Maaseudun aluerakenne

1975

Rakennesuunnitelma 1975–85

Rakennesuunnitelma muodostaa runkokaavamaisesti yhdyskuntarakenteen ja maankäytön suunnittelun pohjan seutukaavoissa tehtäville yksityiskohtaisemmille ratkaisuille.
Rakennesuunnitelma

1982

Toinen vaiheseutukaava

Kaavataloustutkimuksella laajennettiin ymmärrystä kaavoituksen merkityksestä ”turhien kustannusten karsimisessa” niin asumisessa, teollisuustuotannossa kuin koko kansantaloudessa. Tutkimus osaltaan korosti ja täydensi vastavalmistunutta toista vaihekaavaa, ns. taajama-vaihekaavaa.
2. vaiheseutukaava

1990–1991

Kasvun vyöhykkeet

Kasvukäytäväajattelun voimistuttua 1970-luvulta hyödynnettiin kyseistä ajattelutapaa myös merkittävien tiehankkeiden aluerakenteellisessa ja maankäytöllisessä tarkastelussa. Aiempiin nauhakaupunkiprojektiin liittyvien Tampere–Hämeenlinna–Helsinki -vyöhykeselvitysten jatkoksi laadittiinkin laajempi selvitys, jossa huomioitiin niin Etelä-, Länsi- kuin Luoteis-Pirkanmaa sekä Oriveden seutu.

1990-luvun alussa Pirkanmaalla oli voimakasta panostusta vakiinnuttaa Pirkanmaan keskusseudun asemaa Helsingin rinnalla elinkeinoelämän keskuksena. Tähän liittyen juuri valmistuneen nauhakaupunkiprojektin jatkoksi tehtiin samanlainen tutkimus Helsingin–Tampereen–Varsinais-Suomen kärkikolmiosta sekä vähän myöhemmin tutkittiin vielä Tampereen–Porin–Rauman kolmio.
Kasvuvyöhykkeet

2007

1. maakuntakaava

Pirkanmaan ensimmäisessä maakuntakaavassa tarkasteltiin yhdyskuntarakennetta käsitteleviä rakennemalleja vain Tampereen ydinkaupunkiseudulla. 1. maakuntakaavan kaupunkiseudumalli

2014–2016

Maakuntakaava 2040

Runkokaava-aikaiset mallit olivat skenaarioita, joihin tulisi varautua ja pohjana oli mm. erilaisia väestön liikkumista kuvaavia ennusteita. Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 maankäyttövaihtoehdot olivat suunnitelmia, joissa muodostettiin aluerakenteeltaan, liikennejärjestelmältään, palveluverkoltaan ja maankäytöltään loogisia kokonaisuuksia, ja joiden avulla tutkittiin erilaisten kasvusuuntien mahdollisuuksia Pirkanmaan alueella.

Aurinko 1 lähti ydinkaupunkiseutua ja seutukeskuksia tiivistävästä ja keskittävästä lähtökohdasta. Aurinko 2 pohjautui ydinkaupunkiseudun voimakkaaseen keskittämiseen, sekä jo 1990-luvulla tutkittuun Helsinki–Hämeenlinna–Tampere-kehityskäytävän tuomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja kehittämiseen. Planeetat -mallissa nojattiin vahvasti raideliikenteeseen ja sen tukemiin asemanseutuihin. Tähdet -malli oli tieverkkoa vahvasti korostava monikeskusvaihtoehto.
Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet
Aurinko 1 Aurinko 2 Planeetat Tähdet

Selaa esitystä nuolinäppäimillä tai hiirellä! Klikkaa kuvat suuremmiksi!