Viimeisen vuoden aikana olemme olleet Sitrassa opin tiellä yhdessä muiden suomalaisten innovaatiotoimijoiden kanssa ja tutustuneet innovaatioportfolio lähestymistapaan. Yhteisen oppimisprosessimme aikana olemme kokeneet, että olemme nyt uuden kynnyksellä, jonkin sellaisen äärellä, joka tuo jotain uutta, kokonaisvaltaista ja merkityksellistä innovaatiotoiminnan johtamiseen.

Innovaatioporfolioiden ytimessä on ajatus, että radikaali epävarmuus vaatii radikaalia yhteistoimintaa. Kokonaisvaltainen vaikuttavuus ei synny yksin vaan yhteen nivottujen projektien kokeilujen tiiviistä vuorovaikutuksesta ja yhdessä oppimisesta. Ja siitä miten opimme kysymään itseltämme uusia kysymyksiä ja katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja kääntämään ne päälaelleen.

Mitä uutta innovaatioportfoliot siis tuovat innovaatiojohtamisen kentälle? Paljon, alla kolme pointtia, jotka ovat meille tärkeitä ja vielä yksi linkki sen päälle:

• 1. Innovaatioportfoliot auttavat meitä hahmottamaan, millaisten haasteiden kanssa olemme tekemisissä, kun puhumme viheliäisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisesta ja systeemisen muutoksen aikaansaamisesta. Oppimisprosessissamme mukana olleet organisaatiot, ovat hyvä esimerkki siitä millaisia tahoja juuri tämä lähestymistapa kiinnostaa - tahoja, jotka työskentelevät monimutkaisten ja laajojen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi yhteiskunnan eri sektoreilla. Sellaisten laajojen kompleksisten ongelmavyyhtien, joita ei voi kesyttää ja joihin ei ole yhtä maagista ratkaisua - hopealuotia - ja joiden ratkaiseminen on jatkuvaa luovimista eteenpäin. Haasteita, joiden ratkaisemiseen ei riitä vain yhden toimijan ponnistukset vaan vaaditaan radikaalia yhteistoimintaa, on entistä enemmän. Tulevaisuuden kannalta yksi tärkeimmistä on YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 toteuttaminen, joka vaatii yhteistoimintaa kaikilla tasoilla kaikkien toimijoiden välillä.


• 2. Innovaatioportfoliot antavat meille askelmerkkejä systeemiseen muutokseen - miten voimme yhdessä etsiä ja löytää uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Lähestymistapa ei ole ”avaimet käteen” -ratkaisu, vaan sen ytimessä on prosessi, jonka avulla voimme luoda yhteistä tilannekuvaa innovaatioiden suuntaamiseksi samalla yhdessä jatkuvasti toisiltamme oppien. Oman oppimisprosessimme aikana meille tuli läheiseksi metafora konfetista ja spagetista. Konfetti, eli paperisilppu, kuvaa maailmaa, jossa yksittäiset projektit ovat irrallaan toisistaan. Konfettipilvi näyttä kauniilta hetken ilmassa, mutta lattialle pudottuaan se menettää loistonsa. Spagetti taas kuvaa maailmaa, jossa kaiken tasoiset ja erilaiset tekemiset ovat jatkuvasti kytköksissä toisiinsa ja osa suurempaa kokonaisuutta, jona niitä myös johdetaan. Elokuussa 2020 julkaistussa raportissamme Radikaali epävarmuus vaatii radikaalia yhteistoimintaa, joka perustuu yhteiseen oppimisprosessiimme kuvaamme spagettimaisen innovaatiotoiminnan johtamiseen neljän osa-alueen prosessina, jossa jokainen vaihe vaatii toimijoiden yhteistoimintaa, yhdessä ajattelua ja työskentelyä. Osa-alueet ovat: 1. Systeemistä muutosta vaativan haasteen tunnistaminen, 2. Innovaatioportfolion vaikuttavuuden hahmottaminen 3. Vaikuttavan projektikokonaisuuden koostaminen, 4. Yhteisen ymmärryksen luominen ja päätelmien tekeminen


• 3. Innovaatioportfoliot on uudenlainen tapa ajatella, joka vaatii myös paljon poisoppimista. Mitä enemmän olemme kansainvälisten kumppaniemme työhön perehtyneet, sitä selvemmäksi on käynyt, että lähestymistavan hyödyntäminen on vaatinut isoa ajattelutavan muutosta organisaation kaikilla tasoilla. Toimijana ei ole vain yksi organisaatio tai tiimi tai vaan kokonainen ekosysteemi. Yhden projektin teknisen onnistumisen sijasta tähdätään vaikuttavuuteen, jolla ei paranneta vain nykytilannetta, vaan ennakoidaan ja luodaan koko ajan tulevia toimintaedellytyksiä. Haasteita ei rajata ja pilkota osiin vaan niitä syleillään niiden kaikessa monimutkaisuudessaan ja -ulotteisuudessaan.